Lapsen kanssakin voi treenata! vai voiko?

Iskällä oli sovittu treeniryhmän kanssa porrastreenit sunnuntaiaamuun, ja koska oltiin Alisan kanssa pirteitä kuin peipposet, ajattelin että on hyvä tilaisuus laittaa tyttö rintareppuun (vielä kun mahtuu) ja käydä ravaamassa Malminkartanon portaita…

Huipulla tuulee, mut ei haittaa!

Ylhäältä laskeuduttiin takatietä leuanvetomestoille, jossa juuri kävelemään oppinut neiti halusi itse kävellä.

Äiti sai monkeybarattua kerran, sitten loppui taaperon pinna…

Koitan vakuuttaa itselleni, että lapsen kanssakin voi treenata, mutta pystyvän ja kykenevän sporttiäidin täydellistä maailmankuvaa varjostaa todellisuudeksi kutsuttu arki.

Käveleminen lumessa on yksivuotiaalle tosi vaikeaa ja siihen turhautuu nopeasti.

Silitettiin paikalle tullutta koiraa, mikä oli tosi kivaa. Hau hau!

Moikkailtiin ohi meneville ihmisille, jotka onneksi moikkailivat takaisin.

Alisa suostui hengailemaan rintarepussa jos äiti lauloi, hyppi, juoksi ja kipitti eri nopeuksilla, laulun tempoa vaihdellen. Silloin oli kivaa ja nauru raikui, mutta kyllästyminen iski heti kun vauhti tai ääni hiipui.

Käytiin autolla evästämässä välipalaa, jonka voimalla jaksettiin hetki laskea pyllymäkeä. Sitten löytyi kiva jäätynyt vesilätäkkö, jonka jää rapisi kun sen päällä konttasi. Äiti ehti tehdä kaksi kyykkyhyppyä. Kaksi!

Eväät loppui joten käytiin läheisessä kaupassa täyttämässä smoothievarastoja, ja palattiin mäkeen. Enää ei jaksanut kävellä, ei kontata eikä laskea. Niinpä istuimme autossa riisumassa ja pukemassa sukkia.

2h mäessä, tuloksena yksi nousu portaita ja yksi tietä kipitellen, sekä ne kaksi kyykkyhyppyä.

En turhautumiseltani pystynyt olemaan iloinen mieheni hyvästä treenistä ja sen tuomasta fiiliksestä.

Kerättyäni turhautumista vielä muutaman tunnin kotona, jätin lopulta miehen ja lapsen kylpyyn, ja lähdin lenkille todeten taas kerran, että omaa aikaa on vaan otettava jos mielii jumppailla oman mielen mukaan – lapsen kanssa on varauduttava jättämään oma agenda huomiotta ja keskityttävä siihen, että pienellä on mukavaa.

Muistetaan siis äidit olla armollisia itsellemme, ei odoteta liikoja ja unohdetaan itsekkyys. Treenaillaan silloin, kun siihen on aikaa ja mahdollisuus, muistetaan, että ”sinun arkesi on jonkun lapsuus.”

Edelleen uskon, että lapsen kanssakin voi jumpata, mutta ei ehkä kovin tavoitteellisesti. Vai miten teillä muilla äideillä on mennyt?

Kotiäidin pieniä piristyksiä

Viime päivät on taas olleet hektisiä, ja äiti on vähän väsynyt… Kesken kauppareissun huomasin että olin unohtanut rattaissa istuvalta tyttäreltä kengät, ja hän oli liikenteessä pelkillä villasukilla. Ei siinä, oli meillä makuupussi jossa varpaat pysyisivät lämpöisinä, jos ne varpaat vaan pysyisi siellä makuupussissa. Neiti rakastaa pukemista ja riisumista, erityisesti sukkien pukemista ja riisumista, joten vähän väliä pienet paljaat varpaat vilkkuivat rattaiden aisan päällä. *huoh*.

Siitä ontuvalla aasinsillalla näihin mun väsyneiden päivien piristysvinkkeihin 🙂

Koska meillä kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia sitä nuorta paidatonta allaspoikaa päiviemme piristykseksi, on keksittävä jotain vähän helpompaa.

Tilanne saattaa olla erilainen niille, jotka ovat kokoaikaisia kotiäitejä, joilla on kotiäitiystäviä, puistotreffejä tai muita aktiviteetteja, mutta itse olen useimmiten lapsen kanssa kotona turhautunut, yksinäinen, väsynyt, nuutunut… mieleeni tulee paljon adjektiiveja, joista hyvin harva on positiivinen kuvaus naisesta.

Teen töitä kun lapsi nukkuu, teen kotityöt kun lapsi leikkii yksin, ja leikin lapsen kanssa silloin kun hän minua tarvitsee ruokailujen ja vaipanvaihdon välissä. ”Omaa aikaa” ei siis ole tuhlattavaksi!

Kahvi ei ole (ainakaan tämän) kotiäidin piriste tai ilo, vaan pakko ja välttämättömyys. Siksi se ei pääse piristelistalleni.

Omat arjen piristykseni voisin tiivistää sanaan ”väri”.

1.

Väriä pintaan: itseruskettava. Etsin kauan sopivaa tuotetta, ja nyt löysin sellaisen, joka palvelee minua parhaiten: Vita Liberatan Phenomenal mousse (medium).

PHENOMENAL MOUSSE MEDIUM

Kävin hypistelemässä purkkia jo muutaman kerran, mutta maltoin ostaa 46€ maksavan ylellisyyden vasta, kun Sokoksella oli -20% alepäivä.

Tuotteesta tulee luonnollinen päivetys, joka ei näytä rusketukselta. Mieheni sanoin: ”en oo edes huomannut että sulla on jotain rusketusta, oon vaan halunnut sua vielä normaalia enemmän”. Mun mielestä aika hyvä palaute tuotteesta 😉

Ja todellakin, väri pysyy useita päiviä ja haalenee pois huomaamatta. Levitys on nopeaa ja siistiä, mikä sopii oikein hyvin tähän elämänvaiheeseen kun suihkussa ja vessassa ei koskaan saa käydä yksin.

2.

Väriä pintaan: huulipuna. Kun olen oikein väsynyt ja nuutunut, mutta lapsi haluaa leikkiä tai päiväuniaikaan on oman levon sijasta hoidettava asioita, maalaan huulet kirkuvan oranssilla tai kirkkaan punaisella. Peilikuva on pirteämpi ja lapsi innoissaan. Ei väliä vaikka muuten olisi meikitön, jos ei tarvitse lähteä pois kodin suojista.

3.

Väriä pintaan: kynsilakka. Katselet käsiäsi monta kertaa päivässä, eikä lohkeilleet kynnet, rispaantuneet kynsinauhat ja halkeilevat rystyset saa fiilistä ainakaan nousemaan. Kun aikaa ja energiaa ei ole viilailulle ja kynsinauhaöljyjen hieromiselle, tyydyn leikkaamaan kynnet lyhyiksi ja käyttämään silmille hyökkäävän kirkasta kynsilakkaa. Neutraalit värit kiinnittävät huomiosi turhaan kaikkiin epäkohtiin, mutta kirkkaasta väristä häikäistyt niin ettet edes huomaa kuivia kynsitikkuja.

kynnet

Ja jos olet käyttänyt kohdan 1. keinoa, halkeilleet päivettyneet rystyset on kivammat katsella kuin kalpean kalkkunan väriset 😉

Mun lemppareissa on reilusti väriä: pinkkiä, oranssia tai punaista

Kynsilakassa on vain se huono puoli, että se täytyy myös jaksaa poistaa muutaman päivän sisällä. Geelilakkaus olisi muuten hyvä ratkaisu, mutta vaatii aina käynnin lakattavana. Ei pysty.

Moni vannoo ripsipidennysten nimeen, mutta itse koen vaivalloiseksi varata aikaa omasta ja lapsenvahdin kalenterista huoltoa varten, ja let’s face it, aika usein nuutuneessa naamassa ne isot ripset näyttää hassuilta. Ripsien ja kulmien kestovärjäyksen voi ottaa kampaajalla, tai tehdä kotona, kuten minä, koska kampaajalla käynti on myös yksi elämän luksusasioista joihin hoitovapaalla ei ole aikaa – eikä varaa.

4.

Jokainen näistä värivinkeistä toimii yksinäänkin, joten älä ahnehdi heti kaikkia, jätä loppuviikkoonkin jotain 😉

Pirteyttä viikkoon!